Näin annat esiintymisjännitykselle turpaan! 

”Käännä jännitys innostukseksi!”, joku toteaa. Tekis mieli kääntää kommentoijaa nenästä. Sen on pakko onnistua, koska epäonnistuminen romuttaa kaiken. Kyllähän sinä tiedät, että pystyt siihen, mutta apina hakkaa lautasilla rytmiä paniikille, joka valtaa pääkopasta yhä enemmän tilaa. Vilkaiset kalenteria ja toteat, että jännitystä tuottavaan esiintymistilanteeseen on vielä kuukausi.

Viimeksi kirjoittelin, kuinka voit hallita esiintymisjännityksen esiin nostamia häiritseviä kehollisia maneereita ja kuinka hengitysharjoituksilla voit leikata pahimman paniikin. Kymmenen vuoden kokemuksen tuomalla syvällä rintaäänellä voin kertoa, että näillä konsteilla pääset esiintyjänä tosi pitkälle. (Edelliseen kirjoitukseen pääset tästä.)

Kaikille se ei kuitenkaan riitä!

Erityisesti jos tuntuu, että jännitys edelleen vaikuttaa itse suoritukseen negatiivisesti tai jos kuulut siihen ihmisryhmään, joka jännittää jännittäviä tilanteita viikkotolkulla etukäteen. Itse lukeudun tuohon jälkimmäiseen ryhmään ja vatsakrampit ja muut kiusalliset oireet alkavat hyvissä ajoin ennen jännittävää H-hetkeä. 

Kukaan ei synny jännittäjäksi, mutta elämän varrella koetut tapahtumat vaikuttavat siihen miten suhtaudumme esiintymiseen ja jännitykseen ja näihin tapahtumiin emme aina ole voineet itse vaikuttaa. Tämän vuoksi osa meistä jännittää helpommin ja myös kokee jännityksen oireet isompina. Koska itsekin kuulun tuohon helposti jännittävään ryhmään, olen ottanut hyperfocukseeni esiintymisjännityksen ruotimisen eri näkövinkkeleistä, tavoitteena tietenkin oppia hyödyntämään jännitys ja poistamaan ärsyttävät puolet.

Jännitystä tuottavat ajatukset

Valmennettavien kanssa työskennellessäni (ja itseäni analysoidessani) olen huomannut, että yhteistä meille jännittäjille on tilannesidonnaiset haitalliset ajatuskelat. Nämä kelat ovat sitten niitä jotka saavat meidät ylivirittyneiksi ja panikoimaan. Ajatuskelojen tarkka sisältö vaihtelee aina esiintymistilanteen mukaan ja siksi kutsun niitä ”tilannesidonnaisiksi” ajatuskeloiksi. (Itseasiassa, kun näitä ajatuskeloja alkaa tarkkailemaan pidemmällä aikavälillä niin niiden sisällöissä löytyy kyllä yhteneväisyyksiä tilaisuudesta toiseen.) Lisäksi olen huomannut, että huijarisyndroomasta kärsivät ja perfektionismiin taipuvaiset ihmiset ovat helvetin hyviä luomaan itselleen stressiä ja jännitystä tuottavat kelat 😉

Ajatuskelat, jotka tuottavat meille jännitystä liittyvät usein onnistumisen pakkoon/ epäonnistumisen pelkoon tai siihen, että jännitämme itse jännittämistä (tähän saat apua edellisestä blogikirjoituksestani). Ajattelemme, että ”vain onnistuessani täydellisesti saavutan jotain” tai ”minun on pakko onnistua täydellisesti pitääkseni kiinni jostain jo saavuttamastani” tai ”jos epäonnistun kaikki tuhoutuu”. Nämä pelot antavat liian suuren painoarvon tulevalle esiintymistilanteelle ja saavat meidät siten paniikkiin.

Tässä esimerkkitilanne onnistumisen pakosta:

Yksi asiakkaani kertoi tulleensa juuri valituksi kansainvälisen yrityksen johtoryhmään ja jännittävänsä kokouksissa esiintymistä. Hän kertoi, että lunastaakseen johtoryhmäpaikkansa hänen täytyisi olla hyvä esiintyjä. Johtoryhmäpaikasta hän halusi pitää kiinni, koska olihan se uran kannalta todelta merkittävä, ehkä jopa se uran kannalta ratkaisevin paikka?

Kysyin, miksi hän koki, että hänen piti lunastaa ja vakuuttaa paikka nimenomaan hyvillä esiintymistaidoilla? Hän vastasi, että hän ei ole ollut yrityksessä koskaan näkyvä persoona tai se esiintyjätyyppi ja siksi osa oli ollut yllättyneitä hänen valinnastaan. Hyvien esiintymistaitojen avulla hän voisi vakuuttaa kaikki, että valinta oli oikea.

Kysyin, oliko hän tullut ajatelleeksi, että häntä ei selvästi oltu valittu johtoryhmään esiintymistaitojen perusteella vaan hyvän työjäljen tai muiden taitojen takia? Jos hän ei ole ollut yrityksen ”tähtiesiintyjä” tähänkään asti, niin häneltä tuskin odotettiin sitä nytkään. Johtoryhmälle todennäköisesti riittäisi, että hänen esiintymistaidot olisivat sillä tolalla, että hän pystyisi ilmaisemaan ymmärrettävästi vaaditut asiat ja hän lunastaisi paikkansa toimimalla niin kuin tähän asti. Hyvät esiintymistaidot olisi ylimääräinen plussa hänen kohdallaan, jos häneltä sattuisi sellaiset löytymään tai hän niitä haluaisi kehittää. 

”Aivan, en tullutkaan ajatelleeksi asiaa tältä kantilta”, vastasi asiakas.

Tunnista oma ajatuskelasi ja tee sitä totuudenmukaisempi!

Mieti tulevaa esiintymistäsi (tai viimeisintä) ja yritä tunnistaa sieltä onnistumiseen tai epäonnistumiseen liittyviä ajatuksia ja kirjoita ne sitten ylös. Ota etäisyyttä ja yritä katsoa ajatuksia ulkopuolisen silmin ja pistä asiat mittasuhteisiin. Joskus se on haastavaa yksin, joten kysyä apua kaverilta, kollegalta tai puolisolta – kenen tahansa mielipidettä pidät arvossa. 

Tässä esimerkki omasta ”epäonnistumisen pelon” -kelasta:

”Jos epäonnistun niin tuotan pettymyksen asiakkaalle ja itselleni. En saa enää uutta tilausta tältä asiakkaalta ja tieto epäonnistumisesta leviää varmasti kaikille ja en saa enää keikkaa keneltäkään. Firma kaatuu ja talous menee. En pysty maksamaan laskuja ja ruokkimaan lapsia. Olen siis epäonnistunut ja täysi luuseri.”

Kuulostaako vähän liioitellulta? Kyllä, ja sitä se on.

Tässä realistisempi versio kyseisestä kelasta:

”Jos epäonnistun olen huononakin päivänä oikeasti riittävän hyvä, ja jos tämä asiakas ei tilaa uudelleen, se vaikuttaa ainoastaan tähän asiakkaaseen. Koko tilauskanta ei tule tippumaan yhden kämmin takia, firma ei tule siihen kaatumaan, joten saan edelleen laskut maksettua ja lapset ruokittua. Kämmi ei tee minusta luuseria vaan yhden kokemuksen rikkaamman ja jatkossa osaan välttää samat virheet.” 

Ja sitten se äärimmäisen yksinkertaistettu realismi-kela:

”Vaikka epäonnistuisin, niin asiakas maksaa laskun joka tapauksessa”

Yksinkertaistettuna realismi-kela saattaa kuulostaa vähän ylimieliseltä, mutta oikeasti se ei saa minua välittämään asiakkaan tilaisuudesta vähempää. Realismi-kelan tarkoitus on auttaa siirtämään ajatukset lopputuloksesta itse esiintymiseen, jolloin esiintyjällä on mahdollisuus loistaa. Karisma syntyy kuitenkin sieltä läsnäolosta.

Tässä vielä yksi esimerkki tilannesidonnaisesta haitallisesta ajatuskelasta:

Yksi nuorimies soitteli myös apuja esiintymisjännitykseen, kun hänet oli juuri valittu reality-kilpailuun, jonka kuvaukset alkaisivat syksyllä. Hän sanoi, että pakko saada jännitys kuriin, ettei vaan sen takia tipahda ensimmäisenä. Kysyin, miksi olisi kamala tipahtaa ensimmäisenä? Hän vastasi, että siinä menisi maine ja firmalla alkaisi varmasti sen jälkeen laskusuhdanne. Kerroin hänelle, että yksi tuttavani XXX oli ollut kyseisessä kilpailussa mukana muutama vuosi sitten. Soittaja sanoi, että ei muista ystävääni XXX ja totesi samaan hengen vetoon, että ystäväni ei ilmeisesti päässyt finaaliin saakka, koska hän ei muista häntä? Kysäisin, että eikö näin ollen olisi aika loogista ajatella, että häntäkään ei muistettaisi, hyvässä tai pahassa, jos hän tipahtaisi alkumetreillä? 

Relityohjelmaan osallistumista on toki syytäkin jännittää, koska osallistujat eivät pääse vaikuttamaan siihen missä valossa heidät esitellään vaikka tässä tapauksessa jännitystä tuottava ajatus oli helppo kääntää.

Näin epäloogisia ja paisuteltuja meidän jännitystä tuottavat ajatukset joskus on. Niihin kiinni pääseminen on joskus työlästä varsinkin, jos haluaa mennä pidemmälle kuin sen ensimmäisen syyn taakse ja etsiä sitä toistuvaa haitallista ajatuskelaa, joka kulkee tilanteesta toiseen. Kannattaa kuitenkin lähteä tähän ajatusleikkiin sillä se kannattaa. Realismi-kelan luominen on ollut ainakin itselleni tähänastisista keinovalikoimista se kaikista tehokkain!

Jännityksetöntä syksyä kaikille!